EMA SAIKOO

Laulan itsestäni

Lattialla kukkuroittain piirustuspaperipinoja,
minä vain maalaan bambun kuvia,
vaikka tunteeni eivät vielä ole tuhkaa.
Se mitä ajattelen ei näy ihmisten silmiin,
he katsovat minua,: "taas yksi naistaiteilija"

Ema Saikoo (1827)

Myöhäissyksy

Kylmä kammioni on yksinäinen ja hiljainen,
ikkuna kiinni;
syksy on myöhäinen, kaste on tiheää,
tuuli lennättää sitä.
Krysanteemi ja minä yhtä laiskoja molemmat,
aurinko on korkealla, minä vain loikoilen aidan vierellä
kuuntelemassa kukkia.

(1842)

Shooionin kommentti: "Meidän, joiden täytyy aamusta iltaan uurastaa elantomme hankkimiseksi, on mahdotonta loikoilla keskipäivällä. Miten kadehdittavaa, miten kadehdittavaa!"

suom. Kai Nieminen

(Ema Saikoo: Tunteeni eivät ole tuhkaa, Basam Books 2009)